Omituinen kiireen tuntu jäi päälle joulusta, enkä tunnu saavan sitä pois millään. Eikä siinä muuten mitään vikaa ole, kivahan se on saada asioita valmiiksi sukkelaan, vaan kun alkaa käydä vähän yksitoikkoiseksi nämä valmiit. En ole tehnyt korvakoruja koko alkuvuonna, koska juuri niihin tahdon usein käyttää enemmän aikaa ja sortteerata kaiken juuri oikealla paikalleen ja on jotenkin kauheaa tuhlausta käyttää koko ilta yhden tai kahden korvisparin kanssa puhistessa. Kun ei ehdi, kauhea kiire...
Eli, korvakoruja tulossa, tässä kuitenkin vielä kaulakoru.
Makeanvedenhelmiä ja hopeaa. Aloin tekemään vaaleaa, iloisen väristä kaulakorua, jostakin nuo tummemmat sävyt siihen vain eksyivät. Vaan niitähän on elämä ja rakkauskin täynnä, tummia sävyjä, eikä se ole ollenkaan paha asia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti