Syksyn värit

Koska hauskan pito omenoiden ja kuorimaveitsen kanssa vie tällä hetkellä kaikki illat, ei mitään uutta ole valmistunut. Hiljaa ei kuitenkaan viitsi olla, ettei se veny puoleksi vuodeksi kuten viimeeksi, joten pistetään syksyisiä värejä.







Ylimmässä simpukankuorihelmiä, keskimmäisessä mookaiittia ja alimmassa kuparia ja Swarovskin kristallit.

Vaskikorva

Vuorossa korviksia. Olen täysin erilaisten patinoiden lumoissa, niin pahasti etten paljasta kuparia käytä juuri ollenkaan. Hopeankin saisi monen väriseksi, mutta kuparin kanssa kaikki on paljon jännempää. Eikä hopeaa juuri muun värisenä käytetäkään kuin paljaana tai mustalla patinalla.



Näihin on käytetty sen verran vahvoja aineita että on saatu jonkin verran pintakuviotakin aikaan, etsauksen jälkeen. Luonnossa nämä ovat jonkin verran vihertävät, jos ihan rehellisiä ollaan niin saisivat olla enemmänkin, tämä satsi viihtyi ehkä hiukan liian kauan seoksessa, joka ei sekään ole ihan kohdillaan. Kokeilut jatkuvat ja mikäs sen hauskempaa.



Nämä ovat samaa erää kuin edelliset.



Siivet ovat saaneet ylleen punaista ja häivähdyksen purppuraa, en ole ihan varma näkyykö siitä kuvassa jälkeäkään.



Näille on tehty vaikka ja mitä, vaikka lopputulokseen pääseminen ei sitä kaikkea vaatinutkaan. Eivät näyttäneet hyvältä tummana joten pesin sen pois. Punaiseksi eivät suostuneet vaan menivät mustiksi. Toisesta tuli kokeilujen keskellä ihanan kirjava lähes vahingossa, joten sellaiseksi halusin toisenkin, vaan pisti hanttiin, mokoma. Siinä ne nyt kuitenkin ovat, kirjavina.

Kohti tähtiä

Sitten jatketaan rannekoruilla. Ei ole tänäänkään hopean ystäville mitään katseltavaa, jotain pientä on kesken mutta nyt menee aika kuparin ja pronssin kanssa täysin.



Ad Astra, kuparista.



Kiekuraa, taas kuparista, punaiseksi patinoitu kuten edellisen postauksen tulilintukin.



Nämä ovat kaikki pronssia, ja voi miten on kehno kuva... Ylimmässä on mattoketju, keskimmäisessä nikamaketju ja alimmassa ruoriketju. Pidän eniten näistä litteistä ketjuista ranteessa, vaikka ei pyöreissäkään tietenkään mitään vikaa ole. :)

Paluu

Blogissa on ollut hiljaista kauan, kärsin tuossa jonkinlaisen luovan kriisin. Nyt on kuitenkin suunnilleen selvät sävelet ja selvenee vaan koko ajan. Jotenkin sopivaa palata tämän homman pariin näin syksyllä, se on selkeästi vuodenajoista minulle mieluisin.

Kaikenlaista uutta ja monenmoista vanhaa on tullut näperrettyä kesän aikana ja kiitos hermoja raastavan kuvaussession kahden kekaran tapellessa korvan juuressa, on jotain pientä esiteltävääkin parin postauksen verran. Aloitetaan riipuksista.



Tämä on etsattua pronssia.



Ja tämä on etsattua kuparia, punaisen kirjavaksi patinoitua.