Riipusten jälkeen korviksia. Näiden kanssa opin taas uutta ja mielenkiintoista, toisin sanoen ei mennyt niin kuin piti, meni paremmin. Tai no, ainakin osa.
Tällainen ei siis ollut suunnitelmissa ollenkaan, vaan en valita, varsinkaan kun edes muista mitä lähdin hakemaan. Tykkään.
Nämä eivät vaatineet tummaa patinaa kummempaa.
Käytän sen verran paksua kuparia ettei kuvioiden sahaaminen kovin houkuta. Näitä sahailin useamman päivän, eikä toista paria taida ihan äkkiä tulla, sen verran ottaa päähän tuo katkenneiden sahanterien kasa. Ei sillä ettei niitä teriä saisi katki ihan ympyröitä sahatessakin.
Näistä olin pienessä mielessäni kuvitellut sellaiset siistit ja sievät. Heh heh... Kuva on kyllä aika rujo, heti kun kappale ei enää olekaan lituska niin menee homma vaikeaksi. Ovat ne tuota paremman näköiset, sitä paitsi menivät jo kaupaksikin, joten mitäs minä niistä sen enempää. Enkä tainnut ihan yhdellä kokeilulla uskoa etten saisi siistiä ja sievää aikaiseksi, joten näitähän tulee toiset.
Voi hitsiläinen, ihana, ihanampi, ihanin... vaiks kui hienoi. Merihepat on varsin valloittavat. Paaaaaljon kauniita etsauksia ja koruja täällä blogissasi.
VastaaPoistaNäistä tykkään :) Ylimmäisessä parissa on upeat sävyt ja kaikki kohdallaan. Tuo vihertävä väri on niin upeaa.
VastaaPoistaAlin pari on toinen suosikkini, hieno muoto ja kuviointi.
Tykkään myös näistä toisistakin mutta nämä kaksi paria ovat vaan niin ihania.
Kiitos Amalia. Minäkin pidän noista merihevoista, jostain kumman syystä joulumyyjäisissä tykkäävät nähdä ne lohikäärmeinä...
VastaaPoistaVikki, alimmasta parista olen saanut jo uudemmankin version puoleen väliin, jospa tällä viikolla ihan valmiiksi asti, näkee tuleeko siitä sen sievempi. :)