torstai 18. helmikuuta 2010

Kevään kajossa



Lahjan sain valmiiksi ja villasukissakin on jo pitkät varret, vaan korviksia ei vieläkään oikein meinaa syntyä.
Tämä tuntuu olevan niin kausittaista, jossain kohtaa sitä on vääntämässä vaikka kilon kimpaleista niitä korviksia, eikä mitään muuta tule kuin väkisin. Sitten taas huutelee hopealanka ja täytyy saada väännellä ja väännellä ja väännellä vaan. Kunnes ei jaksa enää katsellakaan hopeaa vaan täytyy saada räpeltää ketjuja tai leikkiä levyillä tai solmia nauhaa... Onneksi ei vielä ainakaan ole loppuneet vaihtoehdot kesken :)





Tässä kuitenkin tällaiset, aivan kauheat kuvata mutta kai noista jotain selvää saa, värit ovat ainakin ihanasti kohdallaan, kiitos kirkkaan kevätauringon. Hopeaa ja pieniä ruusukvartseja. Seuraavaksi sitten jotain vähemmän tuskaista :)

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Uhotut



Uhosin tekeväni korviksia. Teinkin. Yhdet.



Patinoitua hopeaa, pienen pieniä makeanvedenhelmiä ja kauniisti välkehtivät labradoriitit. Olen näistä salaa vähän ylpeä, vain vähän...

Aikaa korvakoruilta on vienyt kaverin syntymäpäivälahja, jota en saa välttämättä valmiiksi kuitenkaan, ensimmäiset villasukat ikinä, joita en myöskään välttämättä saa valmiiksi kuitenkaan ja oma pieni kauppapaikka Taitomaassa, joka, yllätys yllätys, ei sekään ole ihan valmis...
Siellä se nyt kuitenkin on, jos jotakuta kiinnostaa, ja blogissa esitellyt korut siirtyvät aina hiljakseen sinne ja jotain muutakin pientä. ;)

perjantai 5. helmikuuta 2010

Syvissä vesissä



Omituinen kiireen tuntu jäi päälle joulusta, enkä tunnu saavan sitä pois millään. Eikä siinä muuten mitään vikaa ole, kivahan se on saada asioita valmiiksi sukkelaan, vaan kun alkaa käydä vähän yksitoikkoiseksi nämä valmiit. En ole tehnyt korvakoruja koko alkuvuonna, koska juuri niihin tahdon usein käyttää enemmän aikaa ja sortteerata kaiken juuri oikealla paikalleen ja on jotenkin kauheaa tuhlausta käyttää koko ilta yhden tai kahden korvisparin kanssa puhistessa. Kun ei ehdi, kauhea kiire...
Eli, korvakoruja tulossa, tässä kuitenkin vielä kaulakoru.



Makeanvedenhelmiä ja hopeaa. Aloin tekemään vaaleaa, iloisen väristä kaulakorua, jostakin nuo tummemmat sävyt siihen vain eksyivät. Vaan niitähän on elämä ja rakkauskin täynnä, tummia sävyjä, eikä se ole ollenkaan paha asia...

keskiviikko 3. helmikuuta 2010



Ketjujen teko on kovin mukavaa, niiden yhdistäminen kiviin on myös mukavaa, vaan jos ketjunsa tekee hopeasta niin ei tällaisen harrastelijan kukkarolla enää ostella kauniita kiviä ketjun seuraksi, joten täytyy tehdä halvempia valintoja.



Ja koska kauniista kivistä ei todellakaan tingitä, vaihdetaan tietenkin metallia. Tässä kohtaa metallina pronssi, ainoastaan lukko on kuparia. Ketju on muinaisketjua, tarvitsin jotain yksinkertaista painavan kiviosuuden seuraksi. Kivinä madagaskarin karneoli ja akaatteja joiden punervan ruskeat sävyt eivät tässä kuvassa juuri erotu.