Kesän hedelmiä

Muutama uusi wanhoista osista, muuta ei taas ole ehtinyt/saanut aikaan. Tulisi syksy ja veisi nämä kouluhommat mennessään...

Pronssia ja swarovskit

Kuparia ja simpukankuorihelmiä.

Edellisessä postauksessa arvuuttelin kukan nimeä, ja koska Muikku oli ainoa joka arvasi edes jotain, niin ei muuta kuin osoitetta tulemaan niin pistän jotain pientä postiin, tuolta työpöydältä pyörimästä. ;D Oikea vastaus olisi muuten ollut vaahtera.

Kaikki on vinksin vonksin...

No jos ei nyt ihan kaikki niin ainakin tämän kertaiset kuvatukset ovat sen verran heikun keikun että hirvittää. Auringonpaisteessa kuvaaminen on kuin hakkaisin päätään seinään, enkä sitä siksi harrastakaan, mutta niin vaan se aurinko tänään jostain kuviin hiipi ja vei loputkin värit. On muuten sitä luvattua pihanurmikkoakin nyt mukana, vaikka eihän kaikki senkään kanssa ihan nappiin mennyt.

Messinkilehtiä ja hopeaa. Lehdet on itse tehtyjä ja sen kyllä huomaisi jos kuva olisi hiukkaakin parempi ;)

Swarovskia ja hopeaa. Nuo hopealätkät ovat jämähopeasta, siis sulateltu ensin langapätkiä möykyksi ja hakattu sitten möykky littanaksi ja vielä siitä littanasta pyörylä. Aivan kauhea homma enkä sitten kuitenkaan taida juuri tuon kummempaa käyttöä mokomille keksiä. Näyttäisivät edes joltakin jos joku osaisi ottaa riippuvista koruista kuvan sillälailla että ne riippuvat. Ehkä pitäisi jo opetella...

Sitä nurmikkoa. Tai esikon kukkahan tuo on eikä mikään nurmi. Se OLI keltainen, mutta joko lakka tai se mömmö mitä laitoin lakan päälle teki raukoista ruskeat. Eivät näytä ihan tämän kevään kukilta nämä... Mutta oma viehätyksensä niissä kuitenkin on kun en raaskinut roskiin heittää.

Tämän kukan nimeä en tiedä, mutta siniset nuput sillä oli. Eipä ole enää, mutta näyttävät kaikesta huolimatta hieman paremmalta kuin esikot. Seuraavasta satsista jätän kyllä lakan pois välistä ja taidan sen mömmönkin vaihtaa...

Tämän kukan minä sen sijaan tiedän, ja hyvin tiedänkin, vaan tietääkös kukaan muu? Tähän kohtaan huono kuva ja värien vääristyminen tuo pientä lisähaastetta... Jos et tiedä niin arvaa, ensimmäinen oikein vastannut saa pienen paketin itse tehtyjä kuparisia korunosia tuolta mitähän-näilläkin-tekisi-laatikosta. Ei siis mitään suurta ja ihmeellistä, vaan pientä ja kuparista ;) Jos sellainen kiinnostaa niin kommenttilootaan kiitos!

Rakkautta ja piikkilankaa

Nämä tilauksesta tehdyt lähtivät vihdoin kotia kohti perjantaina. Sitten pitäisikin ottaa itseään vähän niskasta kiinni ja saada jotain uutta aikaan. Kummasti tuo vähäinen vapaa-aika lipsuu pihahommiin tai sohvalla istumiseen...

Samaa kukallista paperia kuin aiemmin, nyt se alkaa olla jo aika loppuun silputtu :) Seurana pronssia ja "jadea".

Setti miehelle, nahkanauhaa ja kuparia. Putkihelmen tekoa en ihan äkkiä lähde koittamaan uudestaan, tämänkin pilkoin palasiksi kun en uskaltanut taivuttaa. Seuraavalla kerralla käytän valmista putkea ;)

Vaikka keväällä ei olekaan kauheasti aikaa tehdä mitään, inspiraatio lymyää pihanurmikon kätköissä ja villiintyneissä puskissa, ehkä niistä seuraavaksi...

ÄHH 23-28

Viimeiset ÄHH-kuvat, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :)

Tämä malli saattaa joidenkin hyvä muististen silmään näyttää tutulta, tein vanhat korvikset kokonaan uusiksi räväkämmällä värillä. Hopeaa ja makeanvedenhelmiä.

Hopeaa, puuta ja vuorikristallia.

Hopeaa ja kuukiveä.

Näitä sulkakorviksia olen tehnyt ennenkin, en vain ole tainnut koskaan kuvata. Värejä en näistä saa kuviin millään, eivät hirveästi edes näytä sulilta, pitäisi ehkä kokeilla suorassa auringonvalossa kuvaamista.

Toiset sulalliset, näissä roikkuu vielä puiset lintuhäkit seurana.

Tässä rannekorussa on nahkanauhaa, patinoitua messinkiä ja mookaiittia. Noita kiviä saatan jossain vaiheessa lisätä jos alkaa siltä tuntua, nyt loppuivat korupiikit kesken. Tai sitten se on hyvä sellaisena kuin on, aika näyttää. Väreistä tykkään hurjasti.

Siinäpä se. Kiitos kaikille blogissa ÄHHin aikaan vierailleille ja kommentteja jättäneille, ja kaikille ÄHHiin osallistuneille, olen saanut nähdä ihan huikeita koruja muiden blogeja selatessani!

ÄHH 18-22

Maaliskuu tuli ja pelasti, ei tarvitse enää potea huonoa omatuntoa jos iltasella on pihtien sijaan kädessä virkkuukoukku ;) Sain kuin sainkin 28 korua aikaiseksi helmikuussa, on aikamoinen voittajafiilis! Tänään hätäpäissäni kuvasin viimeiset kun valoisaan aikaan ehdin. Osa koruista olisi kaivannut pientä kiillotusta ennen kuvausta, mutta kun oli niiiiin kiire... Laitan tänään osan ja loput myöhemmin, ettei mene liian pitkäksi.



Kesäkoru. Messinkiä, pyriittiä, rutiilikvartsia, turmaliinia, jadea, kupriittia ja riipuksen materiaalia en tiedä. Tykkään hirmusti noista väreistä noin ninku teoriassa, mutta tuleeko niitä sitten itse käytettyä kuitenkaan... Jää nähtäväksi.



Korvikset edellisen seuraksi, messinkiä ja mitälie.



Hopeaa ja fluoriittia.



Vuorikristallia ja hopeaa.



Taas ihan simppelit. Näitä erilaisia isoja puuhelmiä olisi ollut enemmänkin, mutta nämäkin tuntuivat jo niin fuskulta etten viitsinyt enempää... ;)

ÄHH 6-12

Jätti ÄHH-päivitys kun en kerennyt viikonloppuna enkä tiedä miten kerkeän viikolla.



Nämä muovihelmet ovat ainakin sen 20 vuotta vanhoja, kun muistan niillä lapsena leikkineeni. Halusin ne pirteän värinsä vuoksi uudelleen käyttöön, joten ei muuta kuin solmimaan. Taisivat alunperin olla kahdessa rivissä, tässä pistin kuitenkin yhteen pötköön ja ison lukon että mahtuu ranteen ympärille juuri ja juuri neljästi. Tätäkin hommaa olen venyttänyt reilusti yli vuoden...



Apatiitti pisarat jotka vartoivat laatikossa seuraa aivan liian kauan, ottaen huomioon mihin sitten lopulta päätyivät. Väri ei tietysti tässä näy yhtään, kuvitelkaa sellainen kaunis sininen (jos pystytte ;)), sellaiset ne on.



Pirtsakan värisiä simpukankuorihelmiä hyvin hilloutuneissa koukkuhässäköissä.



Tämä on suosittu malli, äidillä ja anopilla on molemmilla tällaiset ja nämä tilasi itselleen anopin anoppi.



Shaggy loops ketju 0,8mm langasta ranteeseen. Tämä lojui keskeneräisenä liki vuoden, onneksi on ÄHH, olisi muuten kesken vieläkin.



Lepakoiden seurana jotain punaiseksi värjättyä kiveä ja matta mustaa kiveä. Mukavan synkkää, vielä kun keksisi yhdelle kaulakorukoon lepakollekin yhtä kivan paikan.



Nuo hopeaosat tein ennen joulua enkä keksinyt niistä mitään. Nyt puski seuraksi ketjua ja kuparipyörylöitä joita on viilailtu ja naarmutettu, ettei ihan näyttäisi siltä että korvista roikkuu diskopalloja.

Siinäpä se, päivän kaksi olen koko ajan jäljessä mutta kyllä sinne 28:saan taistellaan vaikka mikä olisi!

ÄHH 3, 4 ja 5

Näin ÄHHin aikaan sitä tuntee itsensä huonolla tavalla yksinkertaiseksi, kun kuvaa korvisparia joissa koukuissa roikkuu helmet eikä mitään muuta. Ja väkinäiseksi kun yrittää keksiä käyttöä osille jotka ovat pyörineet laatikoissa ties kuinka kauan ilman että olisivat herättäneet minkäänlaisia intohimoja. Onneksi väliin mahtuu hetkiä jolloin kaikki menee juuri niin kuin pitikin ja lopputulos kiilaa kevyesti sinne suosikkien joukkoon.



ISOT puuhelmet jotka eivät tarvinneet muuta kuin isot koukut, väri näissä oli se juttu. Mikähän siinä on että näitä tällaisia viiden minuutin hommia tulee lykättyä ihan maailman tappiin...



Puuta ja kuparia. Nämä tarvitsee varmaan pistää piiloon vuodeksi tai kahdeksi, etteivät lennä takkaan...



Kalan nikamia ja hopeaa. Tämän kalanrangan välilevyt ovat vesivaluja, jämähopeastakin siis saa välillä jotain käyttökelpoista aikaiseksi. Minä niiiiin tykkään!

ÄHH 6 on myös jo valmis, 7 puolivalmis ja 8 melkein mietitty. Lähes aikataulussa siis mennään, vuoden ensimmäisestä lenssusta ja ensi viikolla alkavan koulun aiheuttamasta stressistä huolimatta. Olen korujen suhteen yötyöläinen, joten on kaikenlaista uudenopettelua edessä, mutta eiköhän se siitä. Pitää varmaan alkaa tekemään jotain suunnitelmia kun ei ole enää tuntitolkulla aikaa roplata laatikoita, hui... ;)

Hyvää Joulua...

... ja Onnellista Uutta Vuotta. Vähän myöhässä mutta ei kai se ole niin justiinsa, kun korutkin ovat ennen joulua tehtyjä...
En monestakin syystä kauheasti tee itse hopeaosia, yksi niistä on se että osaavat Balilla homman huomattavasti paremmin kuin minä, mutta joulun aikoihin kusti oli kiireinen enkä viitsinyt käydä kokeilemaan kuinka monta viikkoa paketti matkaa tekisi, joten tartuin lankaan itse.



Ruusukvartsia ja sieltä visusta jemmasta harmaata kuukiveä.



Makeanvedenhelmiä.



Näiden perusosa näyttää aivan ostotavaralta, tässä nähdään miten on huima mielikuvitus tekijällä... Mutta ihan itse se on juoteltu kasaan. Osan seurana on messinkihelmiä ja kultaobsidiaania.



Näistä piti tulla samankaltaiset kuin aiemmin tehdyt korvikset joissa oli tuossa keskellä risti, mutta se idea ei toiminutkaan eri mittasuhteilla, joten piti keksiä muuta. Hopeaa, kuparia ja labradoriittia.

Sellaista, muun muassa, ennen joulua, mutta kohta alkaa helmikuu ja se tuo mukanaan kauheeta ÄHHinää. Blogikin siis päivittyy vähän vilkkaampaa tahtia ainakin hetken, toivottavasti. Jos ei ÄHH ole tuttu, suosittelen vilkaisemaan Helmetin Ajankohtaisia Asioita ja hyppäämään mukaan. ;)

Vahinko-osuma

Riipusten jälkeen korviksia. Näiden kanssa opin taas uutta ja mielenkiintoista, toisin sanoen ei mennyt niin kuin piti, meni paremmin. Tai no, ainakin osa.



Tällainen ei siis ollut suunnitelmissa ollenkaan, vaan en valita, varsinkaan kun edes muista mitä lähdin hakemaan. Tykkään.





Nämä eivät vaatineet tummaa patinaa kummempaa.



Käytän sen verran paksua kuparia ettei kuvioiden sahaaminen kovin houkuta. Näitä sahailin useamman päivän, eikä toista paria taida ihan äkkiä tulla, sen verran ottaa päähän tuo katkenneiden sahanterien kasa. Ei sillä ettei niitä teriä saisi katki ihan ympyröitä sahatessakin.



Näistä olin pienessä mielessäni kuvitellut sellaiset siistit ja sievät. Heh heh... Kuva on kyllä aika rujo, heti kun kappale ei enää olekaan lituska niin menee homma vaikeaksi. Ovat ne tuota paremman näköiset, sitä paitsi menivät jo kaupaksikin, joten mitäs minä niistä sen enempää. Enkä tainnut ihan yhdellä kokeilulla uskoa etten saisi siistiä ja sievää aikaiseksi, joten näitähän tulee toiset.

Ankeroiset

Syksy on käynyt ankeaksi, sää on masentavan harmaa eikä päivä useinkaan paista sen vertaa että saisi muutaman kuvan näpättyä. Tällaisissa olosuhteissa alkaa kaikki maistua vähän puulta. Tänään pilkisti valoa pilvien välistä sen verran että pääsin kuvaamaan sen toisen ajanvietteen jota voi harrastaa aivot narikassa ja silmät töllössä.





Eli kieputtelua. Minun taidoillani ja mielikuvituksellani ei kovin kummoisia kieputella mutta tällaista pientä ja simppeliä kuitenkin. On tuolla keskeneräisenä muutama riipuskin mutta aika yksinkertaisia nekin on.
Ensimmäisissä on hopeaa ja jotain värjättyä kiveä, toisissa hopeaketjua joka on kieputeltu kupariympyrään kuparilangalla, tummaksi patinoituna näyttävät mielestäni molemmat hienommilta kuin oikeasti ovatkaan. :)

Puolikas idea

Joskus iskee oikea kuningas idea ja alkaa tapahtua. Koska elämä kuitenkin on mitä on, se tapahtuminen jää usein iltapalojen tai pikkupipien tai milloin minkäkin takia kesken, kuluu aikaa ja siitä kuningas ideasta tulee pussillinen mitähän-mie-näistä-meinasin-osia.

Näitä lätkiä olen joskus prikkaleikkurilla mäiskyttänyt, lie niille joku paikka silloin ollut katsottuna. Viimeisimmässä pakkotehdäjotain-puuskassa jatkojalostin osan niistä korviksiin. Ei mitään suurta ja mullistavaa, vaan pientä ja pyöreää. :)

Tykkäisin itekkin

Niitä korviksia, otin kuvia heti maanantaina mutta sitten on ollut olevinaan taas niin kauhea kiire...





Näistä pitäisi hiukan tuota patinaa rapsutella, se "söi" kaiken suoja-aineen eikä ole kovin kiva jos alkaa poski vihertää. :) Vaan ovat ne kauniit tuollaisina.

Näihin viimeisiin viittaan otsikossa, taitavat jättää seuraavat myyjäiset väliin ja hiipiä hiljaa tuonne minun omaan korukaappiini. Toki voisi ottaa ja tekaista toiset samanlaiset, mutta mitäs kivaa siinä sitten olisi... ;)



Juottelin kuparilangasta nuo renkulat ja paukuttelin niihin särmää. Kiinnityksessä meinasi mennä sormi suuhun kun mikään idea ei tuntunut toimivan, viimein heitin kaikki lankaviritelmät romukoppaan ja käytin levyä, jo toimi. Patinaa pintaan ja teräsharjalla loppusilaus, lopputulos on ihanan rouhea ja itsetehdyn näköinen.

Syksyn värit

Koska hauskan pito omenoiden ja kuorimaveitsen kanssa vie tällä hetkellä kaikki illat, ei mitään uutta ole valmistunut. Hiljaa ei kuitenkaan viitsi olla, ettei se veny puoleksi vuodeksi kuten viimeeksi, joten pistetään syksyisiä värejä.







Ylimmässä simpukankuorihelmiä, keskimmäisessä mookaiittia ja alimmassa kuparia ja Swarovskin kristallit.

Vaskikorva

Vuorossa korviksia. Olen täysin erilaisten patinoiden lumoissa, niin pahasti etten paljasta kuparia käytä juuri ollenkaan. Hopeankin saisi monen väriseksi, mutta kuparin kanssa kaikki on paljon jännempää. Eikä hopeaa juuri muun värisenä käytetäkään kuin paljaana tai mustalla patinalla.



Näihin on käytetty sen verran vahvoja aineita että on saatu jonkin verran pintakuviotakin aikaan, etsauksen jälkeen. Luonnossa nämä ovat jonkin verran vihertävät, jos ihan rehellisiä ollaan niin saisivat olla enemmänkin, tämä satsi viihtyi ehkä hiukan liian kauan seoksessa, joka ei sekään ole ihan kohdillaan. Kokeilut jatkuvat ja mikäs sen hauskempaa.



Nämä ovat samaa erää kuin edelliset.



Siivet ovat saaneet ylleen punaista ja häivähdyksen purppuraa, en ole ihan varma näkyykö siitä kuvassa jälkeäkään.



Näille on tehty vaikka ja mitä, vaikka lopputulokseen pääseminen ei sitä kaikkea vaatinutkaan. Eivät näyttäneet hyvältä tummana joten pesin sen pois. Punaiseksi eivät suostuneet vaan menivät mustiksi. Toisesta tuli kokeilujen keskellä ihanan kirjava lähes vahingossa, joten sellaiseksi halusin toisenkin, vaan pisti hanttiin, mokoma. Siinä ne nyt kuitenkin ovat, kirjavina.